Siitä puhe mistä puute
Olen viikon verran pähkäillyt, mistä aloittaisin. Sanotuttaa niin monesta, mutta mikä on se aihe, josta haluan aloittaa? Kerronko hauskoja sattumuksia viikonlopulta, pienten poikien ja isojen miesten kummallisuuksista, vastuun epätasaisesta jakautumisesta ja kyvyttömyydestä sitoutua, rakastamisen vaikeudesta, iglun rakentamisesta, kiireestä vai mistä?
Puhuttakoon siitä mistä on suurin puute. Hyvän avauksen löytämisestä. Blogissa avaus ei ole tärkeä. Kunhan jaksan päivittää kirjekokoelmaani, niin tämä teksti vaipuu unholaan. Jokainen uusi kirjoitelmani on uusi avaukseni, uudelle ystävälleni se ensimmäinen kontakti minuun. Tuskinpä tätä osaa kukaan tulla lukemaan edes nytkään. Hällä siis väliä, miten rikon henkisen blogijääni tässä ja nyt.
Tärkeämpää on oikean avauksen löytäminen toiseen ihmiseen livenä. Kuinka antaa oikea kuva toiselle ihmiselle ensi kertaa tavattaessa? Mikä on oikea kuva minusta? Kuinka uskallan näyttää oikean minäni.
Tapaan työni ja harrastusteni vuoksi paljon uusia ihmisiä. Minun on helppo kohdata ihminen pinnallisesti. Annan iloisen ja eläväisen kuvan, en ujostele, kerron mielipiteitäni, olen aktiivinen. Ulkoisen kuvani olen kuitenkin suojannut vuosien saatossa (kiinan)muurilla, jonka yli en itsekään aina jaksa/uskalla kiivetä. Tämä luo ongelmia silloin, kun tarjolla olisi uusi hyvä ystävä tai vielä rajummin silloin, kun kohtaan mahdollisen rakastetun. Mistä löydän napin, joka vaihtaa seurallisen virkaminän seuralliseen minäminään.
Minäminä haluaisi murtaa muurin tai ainakin kaivaa muurin alle käytävän, jota kautta voisin kertoa tuntojani ja kuunnella toista ilman virkaminän (musta)kaapua. Haluaisin uskaltaa olla toiselle minäminä heti ensitapaamisesta lähtien. Haluaisin uskaltaa olla ihan vain minäminä. Haluaisin uskaltaa avautua toiselle pidäkkeettä. Haluaisin löytää hyvän avauksen, joka sanoisi: "Hei, olen minäminä. Minä pidän Sinusta hyvin paljon ja haluaisin tutustua Sinuun paremmin. Haluaisitko Sinä olla minun sydänystäväni?"
posted by Kuckuu @ 13:13
2 Comments:
Avaushan se juuri on tärkeä. Netissä lukijan kiinnostus on niin lyhyissä kantimissa, että jos ensimmäinen lause ei ole kiinnostava, back-nappulan giljotiini sälähtää välittömästi.
Jepujee. Samahan pätee myös lehtiä lukiessa, tv-kanavia surffatessa, jne. Jos ei heti kolahda, niin sivu/kanava vaihtuu. Lyhytjänteistä on nykyelämä.
Mutta puutteessa puhuin _ensimmäisen postauksen_ vähämerkityksellisyydestä verrattuna sen kirjoittamisen vaikeuteen. Tyhjä paperi/blogi ahistaa, mutta lopulta se hautautuu uusien sivujen alle. Ei se määrittele koko blogia, ellei niin itse halua. Jokainen postaus on uusi avaus.
Lähetä kommentti
<< Home